Monella tilalla nahkonta on jo käynnissä tai se aloitetaan lähiaikoina. Nahkonta on tähän vuoden aikaan tärkeä osa tarhaajan arkea ja se sitoo tarhoilla paljon aika- ja henkilöresursseja. Huolimaton nahkonta myös laskee nahkojen laatua edellytystään heikommalle tasolle. Senpä takia halusimme tietää mitä tuottajat ajattelevat nahkonnan parhaista käytännöistä ja juttelimme muutaman tarhaajan kanssa.
Miten nahkonta-ajankohta ja eläimet valitaan?
Mikael Jungarin kettutarhalla tuotetaan pääasiallisesti sinikettua ja noin 2800 ketun nahkonta toteutetaan tilalla itse. Oikean nahkonta-ajankohdan ja eläinten valintaan panostetaan paljon ja se pyritään aloittamaan 10.marraskuuta.
”Eläinten ikä on luonnollisesti tärkeä, kun päätetään lopetusajankohdasta. Noin 6 kuukauden ja yhden viikon iässä kettujen nahkonta aloitetaan. Nuoremmatkin eläimet saattavat toki olla nahkontavalmiita, mutta mikäli nahkontamäärät ovat suuret, kannattaa ehdottomasti antaa eläimien kasvaa ainakin tämän ikäisiksi”, Mikael Jungar kertoo ajankohdan optimoinnista.
”Käytämme otsalamppua voidaksemme paremmin arvioida turkin laadun. Mikäli emme ole varmoja massan tiiviydestä ja paksuudesta, tunnustelemme kädellä ketun selkää ja sivuja. Mikäli massa tuntuu löysältä, siirrämme nahkontaa noin viikolla, riippuen eläimen iästä. Jos tilalla on suuria määriä nahkottavia eläimiä, ei tämän tyyppistä valintaa ehdi tekemään, ja eläinten ikä on silloin ensisijainen valintakriteeri. Me pystymme kuitenkin valitsemaan parhaan mahdollisen lopetusajankohdan, koska voimme säilyttää nahkoja tarhan viileässä huoneessa kunnes kapasiteettia löytyy viedä nahkontaprosessi loppuun.”
”Mikäli ongelmia syntyy, ne syntyvät tavallisesti kaavinta- ja kuivausvaiheissa”
Nahkontaan käytetään Jungarsin tilalla paljon aikaa, koska pyritään tuottamaan mahdollisimman paksuja nahkoja. Nahkontarutiinit ovat vuosien varrella hioutuneet ja erityisen tarkkana tilalla ollaan nahkojen kaavintavaiheessa. Vaikka koneet huomattavasti ovat helpottaneet nahkontatyötä, viimeistelyssä syntyy kuitenkin jonkin verran käsityötä.
”Mikäli ongelmia syntyy, ne syntyvät tavallisesti kaavinta- ja kuivausvaiheissa. Konekaavinnassa varsinkin korvien ja etujalkojen ympärille saattaa jäädä jonkin verran rasvaa, jonka poistamme käsin. Olemme myös huomanneet, että mikäli leikkaamme pois osan takajalkojen nahasta, nahat kuivuvat paremmin. Kun nahat kuivataan tarhalla, pystymme myös itse arvioimaan, onko nahkonta aloitettu oikea-aikaisesti”, Jungars toteaa.
Kaavinta ja kuivaus ovat myös supitarhaajien Jari ja Hannu Holman mielestä nahkonnan haastavimmat vaiheet.
”Supinnahkojen kaapiminen on eläimen paksun nahan ansiosta helpompaa, emmekä käsin joudu tekemään paljoakaan. Nylkijän rooli on kuitenkin erittäin tärkeä, koska nahkaan ei saa vahingossa tulla viiltoja”, Jari Holma toteaa.
Työvaiheita helpottamaan hankittiin Holman tilalle taanauskone, joka on osoittautunut erittäin hyväksi investoinniksi.
”Työmme on koneen ansiosta helpottunut valtavasti.”
Keleilläkin merkitystä nahkonta-ajankohtaan
Esa Kortetmaa, joka koko elämänsä on toiminut tarhauksen parissa, ei hoida nahkontaa omalla tilalla. Nahkonta on resurssi-intensiivistä työtä, eikä työntekijöitä ole haluttu palkata lisää, joten Kortetmaa on käyttänyt FurFixin tarjoamia minkin nahkontapalveluja jo pitkään.
”Kyllä minkinkin puolella nahkonta-ajan oikea-aikaisuus aina syksyisin mietityttää. Eläinten ikä vaikuttaa luonnollisesti ajankohtaan, mutta keleilläkin on merkitystä. Jos talvi alkaa aikaisin ja saadaan kovia pakkasia, eläinten nahkoihin tulee helposti virheitä ja karva menee kuivaksi ja elottomaksi. Silloin on tarkkaan puntaroitava oikeata lopetusajankohtaa”, Kortetmaa sanoo.