”Kun tulin turkisalalle töihin vuonna 1988, koko Kreikan turkisliiketoiminta oli juuri romahtanut. Tärkeimmät markkina-alueemme olivat olleet Amerikka ja Eurooppa, eikä turkis enää kiinnostanut kuluttajia näissä maanosissa. Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että kreikkalaiset valmistajat eivät saaneet tuotteitaan kaupaksi samalla tavalla kuin ennen”, kertoo Kostas Tzimas, joka on käynyt Sagan huutokaupoissa jo 25 vuoden ajan ja oli jälleen paikalla joulukuussa.
Kostas Tzimas on Kreikan markkinoilla toimiva ostaja, joka hankkii minkinnahkoja enimmäkseen Kreikan pukinevalmistajille. Venäläiset kuluttajat ovat Kreikassa tuotettujen minkkipukineiden suurin kohderyhmä. Useimmat tuotteet myydään tukku- ja vähittäismyynnissä Venäjällä, mutta Kreikan rantalomakohteissa käyvät venäläiset matkailijat ovat myös tärkeä ostajaryhmä.
”Vaikka ajat olivat alalle tullessani todella ankeat, markkinat alkoivat kuitenkin elpyä 1990-luvun alussa. Valmistajat löysivät uuden kohderyhmän venäläisistä matkailijoista, jotka todellakin rakastavat turkiksia. Venäläisille turkis on ollut olennainen osa vaatetusta kautta aikojen, ja valmistajamme ovat pystyneet tarjoamaan heille kiinnostavia pukineita.”
Venäläisten kuluttajien ostotottumukset muuttumassa
Tällä hetkellä maailman turkismarkkinoilla on ylikapasiteettia, ja myös turkistenvastainen liike vaikuttaa kuluttajakäyttäytymiseen. Asiaa pahentaa entisestään venäläisten kuluttajien ostovoiman lasku viime vuosina, kun Venäjän taloustilanne on heikentynyt ja ruplan arvo laskenut.
Ukrainan konflikti on aiheuttanut talousvaikeuksia. Venäläiset valmistajat tuottavat turkispukineita entistä enemmän itse, joten kuluttajat löytävät hyviä pukineita myös kotimarkkinoilta. Tällä hetkellä tilanne on siis monin tavoin haasteellinen kreikkalaisille valmistajille.
”Kuluttajat oppivat vielä arvostamaan aitoa turkista muovin sijaan”
”Kuluttajat tulevat vielä huomaamaan, että turkis on luonnollinen ja korkealaatuinen tuote, johon kannattaa sijoittaa. Varsinkin verrattuna tekoturkistuotteisiin, joita kuluttajille tällä hetkellä tarjotaan. Turkista tulee arvostaa ylellisenä tuotteena, jota kannattaa käyttää joka päivä.”
Jotta näin kävisi, valmistajien täytyy kuitenkin varmistaa, että turkispukineet ovat muotisuuntausten mukaisia. Esimerkiksi kuluttajien kiinnostus urheilullisiin vaatteisiin täytyy huomioida. Myös eläinten hyvinvointiin on suhtauduttava entistäkin vakavammin. Hyvä esimerkki tästä on WelFur-sertifiointi, joka on vaadittu kaikilta tuottajilta joulukuun 2019 alusta lähtien.
”Ala joutuu taistelemaan olemassaolostaan ja kun tästä selvitään, meitä on vähemmän jäljellä. Olen kuitenkin varma, että tästä kriisistä selvitään, kuten aikaisemmistakin on selvitty”, toteaa Tzimas.