27.03.2026
Viime viikolla Creative Hub isännöi pientä kansainvälistä opiskelijaryhmää. Kaikki heistä ovat menestyneet erinomaisesti Saga Fursin kilpailuissa, joita on järjestetty IED Roman, Pariisin taideteollisuuskorkeakoulun (Paris College of Art) ja Kööpenhaminan muoti- ja muotoilukoulun (Copenhagen Fashion & Design School) yhteydessä. Turkistekniikoiden lisäksi kestävän kehityksen ja jäljitettävyyden teemat olivat keskeinen osa ohjelmaa. Tällä kertaa konsepti oli kuitenkin hieman aiemmasta poikkeava, sillä lahjakas ryhmä keskittyi erityiseen suunnitteluprojektiin työstämällä pohjoisamerikkalaista Royal Black -minkinnahkaa.
Yksi viikon mittaisen työpajan tavoitteista oli jälleen vahvistaa yhteistyötä muotiin ja muotoiluun keskittyvien oppilaitosten kanssa. Oppilaitosyhteistyö vaatii Saga Fursilta sekä rahallista että ajallista panostusta. Yritys pyrkii toimimaan paitsi globaalina turkiksen markkinapaikkana, myös luomaan innostusta ja ideoita turkiskäsityötaitoon liittyen. Samalla kansainvälinen turkisalan yhteisö vahvistuu, ja työpajan osallistujat vievät eteenpäin tietoa materiaalin vastuullisuudesta.
Tieto ruokkii intoa oppia lisää
IED Romasta valmistunut Daniele käytti lopputyössään turkista. Hän kävi IED:ssä turkiskurssin, jonka vetäjänä toimi professori Tiziana Melchiorri, joka myös vieraili Creative Hubissa kaksi vuotta sitten.
“Minulla on jo tietoa turkiksista, mutta se vain lisää intoani oppia lisää. Olen kiinnostunut kaikista tähän materiaaliin liittyvistä asioista, kuten siitä, miten huutokauppaprosessi toimii ja miten turkista myydään arvoketjun eri vaiheissa”, Daniele kuvailee odotuksiaan työpajasta.
Hän uskoo myös vahvasti, että turkisten vastainen liikehdintä johtuu suurelta osin siitä, että turkistarhauksesta ja alan jo vuosia noudattamista kestävän kehityksen standardeista ei ole riittävästi tietoa. Voi myös olla, että vastustajat eivät edes halua etsiä tätä tietoa.
”Muotialan ammattilaiset eivät vastusta turkista silloin kun he tuntevat materiaalin. Luonnollisesti jotkut vastustavat eläinten käyttöä ylipäätään. Kumma kyllä, he saattavat hyväksyä nahan, vaikka sekin tulee eläimestä – vain ilman karvaa.”
“Mitään ei mene hukkaan”
Daniele pitää vastuullisuutta ja jäljitettävyyttä erittäin tärkeinä. Hän oli jo ennestään perehtynyt näihin aiheisiin ja oli iloinen saadessaan seurata Saga Fursin Marika Peuhkuri-Grönin esitystä.
“Eläimiä tulee kohdella parhaalla mahdollisella tavalla, ja koko prosessin pitää olla läpinäkyvä. Minuun teki vaikutuksen myös tuotantoketjun tehokkuus, jossa mitään ei mene hukkaan tai päädy kaatopaikoille”, Daniele totesi.
Vaikka Danielella on kokemusta turkiksesta, tämä oli ensimmäinen tilaisuus työskennellä käyttämättömän turkismateriaalin kanssa. Tätä ennen hän oli tutustunut vintage-turkiksen mahdollisuuksiin.
Danielelle työpaja oli käytännön tekemisen elämys. Hän kutsui etuoikeudeksi sitä, että sai rajoittamattomat mahdollisuudet kokeilla ja yhdistää turkista muihin materiaaleihin. Avantgardistiset yhdistelmät ovat juuri se suunta, johon hän aikoo urallaan edetä.
Kokeilun ilon kautta upeisiin lopputuloksiin
Ryhmä teki teknisiä näytteitä ja sai mahdollisuuden yhdistää mustaa minkkiä muihin materiaaleihin. Parhaat luomukset valittiin mukaan Creative Hubin näytteisiin, mikä tarjoaa lisäinspiraatiota muille suunnittelijoille.
Creative Hubin henkilökunta on erittäin tyytyväinen työpajaan ja vaikuttunut siitä, että opiskelijat olivat innostuneita ja tehokkaita alusta alkaen. Osallistujat tekivät kokeilun toisensa jälkeen ja osoittivat aitoa kiinnostusta turkismateriaalin käyttöön tulevaisuudessa.
Ryhmäkuvassa ylhäältä vasemmalta: Veronica, Daniele, Akane, Magenta, Elisabeth ja Alejandra. Edessä ovat Saga Fursin turkkurit Vittoria Tosatto ja Sofia Dimitriadis.
Ryhmä työskenteli pohjoisamerikkalaisten Royal Black -minkinnahkojen ja eri materiaaliyhdistelmien parissa:
- Veronican (Paris College of Art) työssä on minkinnahkaa, joka on letitetty ja kudottu nahan kanssa verkkomaiseen kankaaseen.
- Alejandra (Paris College of Art) yhdisti minkinnahkaa kankaaseen ja kirjaili siihen helmiä.
- Akane (Paris College of Art) teki minkistä ohutta lankaa, yhdisti siihen pitsiä sekä helmiä ja kutoi ne yhteen.
- Magentan (Fashion & Design School of Copenhagen) työssä on minkki- ja nahkasuikaleita ja siihen on yhdistetty minkin- ja ketunnahasta tehtyjä kukkia.
- Elisabeth (Fashion & Design School of Copenhagen) yhdisti minkin- ja ketunnahkaa kankaaseen. Minkinnahkaa on ommeltu ryijytekniikalla ja ketunnahkapalat ommeltu kankaaseen siten, että saumat halutusti näkyvät ulospäin.
- Daniele (IED Rome) yhdisti työssään minkkiä, nahkaa ja Suomensupia neliskulmaisilla paloilla.
