07.03.2025
Tekoturkis valtasi muotimaailman, mutta nyt suuntaus on kääntymässä. “Ihmiset tekevät paluuta aidon turkiksen käyttämiseen, kun he ymmärtävät, millainen huipputuote se on”, sanoo tanskalainen turkkuri Viggo Alex Petersen.
Viisi vuotta sitten koronapandemia tuhosi koko Tanskan turkiselinkeinon poliittisen lainsäädännön seurauksena. Nyt osa tarhaajista on palaamassa takaisin. “Asiakkaat eivät koskaan kadonneet”, kertoo Viggo Alex Petersen, joka on perheyrityksensä Alex Petersenin turkkuri viidennessä polvessa.
Viimeisten viiden vuoden aikana myynti on kasvanut 30–40 prosenttia, osittain siksi, että turkikset ovat tulleet taas muotiin.
”Koronasulkujen jälkeen asiakkaat hankkivat varastoon turkiksia, koska turkisnahat tulisivat jatkossa olemaan harvinaisia ja he halusivat tukea meitä. He ostivat turkkeja edes sovittamatta niitä. Nyt 15–30-vuotiaat nuoret ovat löytäneet turkikset vintage-kauppojen myötä. He ovat ymmärtäneet, miten loistava tuote turkis on; sekä luonnollinen että täysin biologisesti hajoava”, Petersen selittää, kun tapaamme hänen näyttelytilassaan Kööpenhaminan laitamilla.
Petersenin turkisnahat ostetaan Saga Fursilta ja parkitaan merisuolalla ikivanhojen perinteiden mukaisesti. Vain turkisten design muuttuu.
Vasemmalla: Viggo Alex Petersen ainutlaatuisten turkisprojektiensa kanssa, jotka hän on ostanut takaisin näyttelytilaansa.
Oikealla: Ateljeessa on minkkiä, kettua, shearlingia, swakaraa ja chinchillaa.
Muodikas turkis
Tällä hetkellä muodissa ovat käännettävät sekä hieman kevyemmät ja lyhyemmät mallit klassiseen turkkiin verrattuna. Takeissa vain vuori saattaa olla turkista tai minkkiin yhdistetään kashmiria, kuten italialaisen Loro Pianan mallistossa. Tärkeintä on toimivuus ja soveltuvuus päivittäiseen käyttöön.
”Vaatteen ei tarvitse näyttää turkikselta tai arvokkaalta lahjalta. Ihmiset haluavat fiksua ja urheilullista. Kallista ei myöskään tarvitse olla. Monet tuotteista myymme alle tuhannella eurolla”, Petersen kertoo.
Hänen esittelytilansa on sisustettu skandinaavisella designilla, kuten Eero Aarnion ikonisella Pallotuolilla ja Arne Jacobsenin Eggillä. Tilan keskellä on esillä aiempia couture-yhteistöitä. Petersen osti luomukset takaisin omistajiltaan esitelläkseen turkisten työstämisen eri tekniikoita. Yksi turkeista on Pariisissa asuvan muotisuunnittelija Jørgen Simonsenin, jonka asiakkaat tilaavat edelleen turkiksia huolimatta hallituksen päätöksestä sulkea pysyvästi kaikki tarhat.
”Olemme hyvin iloisia siitä, että Saga Furs on yhä täällä. Suomella oli järkevä hallitus”, sanoo Petersen, joka tarkastaa Saga Fursilta ostetuista nahoista tehtyjä Palomino- ja Mahogany-turkkeja.
Feikki vai aito
Muotitalot ovat panostaneet tekoturkiksiin ja vegaaninahkaan.
”Ihmiset käyttävät sanoja vegaani ja nahka, koska heistä se kuulostaa hyvältä. Tässä ei ole mitään positiivista. Se on vain ajatusleikki”, Alex Petersenin pääturkkuri Steen Bergström kertoo asiakastapaamisten välissä. Turkisalan ammattilaisena hän on perillä tilastoista ja faktoista.
”Vegaaninahasta 85 prosenttia on kierrätysbensiiniä ja 15 prosenttia palmuöljyä, jonka tiedetään kuormittavan luontoa. Siihen lisätään kemiallinen nahkan tuoksu, jotta se vaikuttaisi aidolta.”
Tekoturkis ei ole sen parempi. ”Siitä vapautuu mikromuovia, jos heität sen pois. Se saastuttaa sekä valmistusvaiheessa että silloin, kun tuotteesta halutaan eroon”, hän kertoo.
Miksi ihmiset sitten ostavat tekoturkista?
”Koska he ovat huonosti perillä asioista. Mikromuovien takia noin kolmekymmentä prosenttia kaikista Euroopan lintulajeista on jo hävinnyt. Niiden hormonitasapaino on häiriintynyt, eivätkä ne lisäänny – samoin myös ihmisillä on hedelmällisyysongelmia. Kun muovi päätyy luontoon, emme hallitse sitä. Sen sijaan maataloudessa voidaan valvoa kaikkea, kunhan viranomaiset sitä säätelevät”, Bergström väittää.
Tanskassa eläinten hyvinvointistandardit olivat aina huipputasoa – kasvattajat hoitivat minkkejään kuin lemmikkejä.
”Jos eläimet ovat stressaantuneita, se näkyy heti turkissa. Kukaan ei halua sellaista – eläinten hyvinvointi on kannustin.”
Eläinten hyvinvointi ja kestävä kehitys
Kun turkistarhauksesta on tullut jälleen laillista Tanskassa, on 15 viljelijää aloittanut tarhauksen uudelleen. Jos suuntaus jatkuu, maassa voi pian olla miljoonia minkkejä.
Turkisfanit ovat yhä enenevässä määrin valtion valvontaa vastaan, sanoo Viggo Alex Petersen.
”On ihan ok olla turkista vastaan. Mutta silloin ei kannata myöskään käyttää nahkakenkiä tai syödä lihaa. Valitkaa kasvipohjainen pihvi. Puuvillatakit, joita käytämme ateljeessa, saastuttavat enemmän kuin turkistuotanto”, Petersen sanoo.
“Pohjimmiltaan kyse on eläinten hyvinvoinnista, kestävästä tuotannosta ja eläinten alkuperän tuntemisesta. Näitä osa-alueita meidän on kehitettävä – silloin ympyrä on sulkeutunut,” Petersen innostuu.
Ainoana alalla Alex Petersen käyttää omaisuuden turkisten markkinointiin mainonnan ja tapahtumien avulla.
”Nuoret ymmärtävät, että planeetta on heidän seuraavat vuosikymmenet. Siksi he haluavat luonnonmateriaaleja, kuten turkista. Suuret vaikuttajat, joilla on kymmeniä tuhansia seuraajia, tekivät postauksia turkiksista ja he saivat noin 2–300 negatiivista kommenttia. Autoimme heitä vastaamaan kritiikkiin, johon reaktio oli myönteinen. Tiedottaminen on siis avain – ihmisille on selitettävä, mistä todellisuudessa on kyse.”
Vanhojen turkisten uudistaminen
Turkis voi kestää käytössä jopa 100 vuotta, joten jotkut päättävät muokata materiaalia Alex Petersenin työpajalla. Siitä voidaan tehdä uusi jakku, tyynyjä tai torkkupeitto, kertoo Petersen, joka säilyttää satoja huutokaupattavia vintage-turkkeja.
“Turkkia voi muokata monta kertaa. Kerran teimme turkkeja lapsille ja ihmiset järkyttyivät. Mutta miksi, kun kerran kalliita lastenvaatteitakin voi ostaa? Eivätkä ne ole kestävän kehityksen mukaisia. Useimmissa toppavaatteissa ei ole edes aitoja höyheniä – vain muovipohjaisia materiaaleja”, Petersen sanoo.
Tekoturkisten ylitarjonta on saanut ihmiset tietoisemmiksi laatueroista.
“Muotitalot uskaltavat jälleen tarjota aitoja turkiksia. Fendi myy aitoa turkista – ihmiset eivät halua tekoturkista. Kaikki tekevät paluuta – he ymmärtävät, että turkis on loistava tuote. Meidän tehtävämme on varmistaa, että eläimiä kohdellaan hyvin.”
On epäselvää, ottaako Petersenin poika lopulta yrityksen johtoonsa ja jatkaa suvun kuudentena turkkurina.
“Katsotaan mitä tapahtuu. Nyt hän opiskelee opettajaksi. Kun alan miettiä eläkkeelle jäämistä kymmenen vuoden kuluttua, meillä toivottavasti on kukoistava ala.”
Petersen istuu turkisverhoillulla sohvalla showroomissaan, jossa asiakkaat voivat suunnitella vanhojen turkkiensa muokkaamista – tai ostaa uuden.
Tanskan kukoistavan teollisuudenalan väliaikainen alasajo
Kun Tanskan hallitus sulki kaikki minkkitarhat koronan ensimmäisten tautitapausten jälkeen, he lopettivat samalla kokonaisen teollisuudenalan, jonka vuosimyynti oli yli miljardi euroa.
“Muissa maissa eläimet rokotettiin. Täällä he olisivat voineet lopettaa tartuntavaarassa olleet minkit tai eristää ne kymmeneksi päiväksi, jos pelättiin terveysriskiä. Sen sijaan he teurastivat kokonaisen teollisuudenalan”, sanoo Petersen.
Nyt minkkiskandaaliksi kutsutusta tapauksesta on tullut poliittinen painajainen. Korvausten maksaminen kasvattajille kestää ikuisuuden, koska hallitus ei löydä rahaa.
“Ensin he sanoivat, että se maksaisi veronmaksajille 19 miljardia Tanskan kruunua (noin 2,5 miljoonaa euroa), sitten he kaksinkertaistivat summan. Tähän mennessä 100 kasvattajan kanssa sopimiseen on kulunut 10 miljardia. Noin 1 200:lle pitää vielä maksaa, mikä tarkoittaa, että kokonaiskustannukset ylittävät sata miljardia. Tietävätkö äänestäjät tämän? Eivät tiedä”, Petersen pohtii entistä menestysalaa, joka saattaa hitaasti palata. ©